Griffon rodut
Belgian griffoni jakautuu kolmeksi eri rotumuunnokseksi, jotka ovat karkeakarvaiset griffon belge ja griffon bruxellois sekä sileä- ja lyhytkarvainen petit brabancon. Ensiksi mainitut eroavat toisistaan värin perusteella: griffon bruxellois on punaruskea ja griffon belge musta, mustanpunainen tai mustapunaruskein merkein.
Griffon Bruxellois ja Griffon Belge ovat trimmattavia rotuja, karvat nypitään 1-2 kertaa vuodessa sormin, liitujauhoa apuna käyttäen. Trimmausten välillä näistä ei juurikaan irtoa karvaa.
Griffon Bruxellois
Griffon Belge
Eri rotumuunnoksia voi risteyttää keskenään, joten samassa pentueessa voi olla jopa kaikkia kolmea rotua. Jos molemmat vanhemmat ovat petit brabanconeja , syntyvät pennut ovat ainoastaan petit brabanconeja.
Petit Brabancon
Paino on 3,5-6kg. Griffon on tiivis ja neliömäinen. Tärkeää on kokonaisuus, sekä pää jossa on lähes inhimillinen ilme. Luonteeltaan griffon on iloinen ja omistajaansa hyvin kiintyvä.
Griffonilla voi harrastaa esim agility, toko, näyttelyt sekä lenkkeilyä
Terveys on yleensä hyvä.
Rodun yleisimmät perinnölliset sairaudet:
HC eli perinnöllinen harmaakaihi
Patella Luksaatio eli polvinivelen sijoiltaan meno
Legg Perthes on lonkkanivelen sairauden muoto jota esiintyy kääpiöroduilla
Lonkkaniveldysplasia
Syringomyelia on sairaus, jonka oletetaan kehittyvän kallon takaosan rakennevian seurauksena. Pikkuaivot työntyvät selkäydintä kohti muodostaen selkäytimeen onkaloita, jotka täyttyvät nesteestä. Oireet voivat vaihdella hyvinkin paljon eri koirilla, mutta ensimmäinen oire on yleensä niskan- ja hartianseudun yliherkkyys. Koira raapii itseään ylenpalttisesti niska-hartia seudulta, joskus pelkkää "ilmaa" ts. tassu ikään kuin raapii puolessa välissä, erityisesti remmissä ollessaan. Koiralla voi esiintyä heikkoutta, jäykkyyttä tai kipua takajaloissa. Usein se voi myös huutaa kivusta ilman mitään syytä. Taudin edetessä koira muuttuu yhä kivuliaammaksi ja voi jopa halvaantua.
Mangneettikuvaus on ainoa tapa todeta tauti.
What is SYRINGOMYELIA?
|
